Menneen kesän ruodintaa

Yksi syy miksi aloin pitämään tätä blogia oli se, että oppisin tätä kautta itse uutta omasta tyylistäni ja löytäisin ne itselleni sopivat jutut. Nyt kun kesästä on jo tovi vierähtänyt, onkin hyvä palata ruotimaan menneitä ja miettiä mikä kesäkapselissa onnistui ja missä on parantamisen varaa. Kesäkapselinihan löytyy kokonaisuudessaan täältä. 

Pari vaatekappaletta totesin jo kesän aikana epätoimiviksi ja ne lähtivät sitten vaihtoon. Kyseiset surkimukset ovat

Näillä vaatteilla on yksi yhteinen tekijä: istuvuus. Ylärivin vaatteet näyttävät mun päällä (omasta mielestäni) siltä että kiloja olisi tullut 20 lisää - not good. Alarivin poikkeuksista jakku on iiihana, mutta kiristää kainaloista, joten se ei ole mukava päällä. Pilkullinen taas istuu hyvin ja on mukava, mutta tyyli on liian hmm, fiftari-naisellinen, jotta tuntisin oloni se päällä mukavaksi. Kumma miten pienillä jutuilla tollainenkin viba tulee. Mulla on toinen mekko lähestulkoon samanlaista kuosia, eli valkopilkullinen tummansinisellä pohjalla. Malliltaan sekin levenee helmasta, mutta se on hihaton, kevyempää kangasta ja helma takaa pidempi kuin edestä ja sitä vasta tuleekin käytettyä (itseasiassa se on mukana mun syksykapselissakin).

Mitä tästä opin? ISTUVUUS on kaikki kaikessa. Vaikka vaate olisi kuinka just se väri tai just se malli mitä etsin, niin jos se ei näytä + tunnu päällä täydelliseltä, niin kauppaan jääköön. Tai toinen vaihtoehto - jos väri ja malli ovat oikeat mutta istuvuus ei vakuuta, voi vaatteen kiikuttaa myös ompelimoon, jos on valmis lisäämään hintaan n. 20 euroa. Mä itseasiassa tein syyskapselissa tämän tempun sille oranssille Vilan neulemekolle, mikä on täälläkin vilahdellut. Haluamaani väriä ei ollut enää M-koossa ja sitäpaitsi M oli kinnasi ehkä vähän takaliston kohdilta, mikä varmasti olisi aiheuttanut mekon hilautumisen ylöspäin käytön aikana. Ratkaisuna tilasin mekon L-koossa ja kavensimme sen kaverini kanssa minulle sopivaksi. Tuon mekon malli oli riittävän yksinkertainen kotona kavenneltavaksi, ei tarvinnut kuin sivusaumoista ottaa muutama sentti pois, mutta jos joskus löydän esimerkiksi täydellisen jakun joka ei ole istuvuudeltaan ihan nappi niin ompelijan palvelujen hyödyntäminen on ehdottomasti harkittava homma.

Toinen oppi - jos ei napostele, off it goes. Nää kaikki vaatteet päätyivät nyt sitten (tippa linssissä) kirpparikassiin. Jos ne nököttivät koko kesän vain vajaa 40 vaatekappaletta sisältävässä kaapissa ja silti mua ei huvittanut laittaa niitä päälle, niin ei mua kyllä huvita ensi kesänäkään tai sitä seuraavana. Kapselivaatekaapin hienous on musta osaksi just se, että tässä saa karsittua vaatekaapistaan pois ne vaatekappaleet jotka eivät ole just mua. Uskon, että tää tulee olemaan kyllä aikaavievä prosessi, mutta jossain tulevaisuudessa häämöttää vaatekaappi, jossa ei ole yhtään ääääh-vaatetta, vaan kaikki kuvastavat juuri mun tyyliä, istuvat hienosti ja ovat supermukavia päällä. One day...

Sitä odotellessa.. :D